Hyvät ystävät ja kylänmiehet.
Olen aina pitänyt blogin kirjoittamista jotenkin omahyväisenä toimituksena. Tai en ehkä omahyväisenä, mutta onhan se jonkinlainen itserakkauden manifestaatio, että kirjoittaa itsestään maailmanlaajuiseen verkkoon. Vaikka kirjoittaisi suomeksi, niin potentiaalisia lukijoita on kuitenkin muutama miljoona. Sitäkö sitä ihminen elämältään haluaa? Että kaikki tietää joka kiehvelin tapahtuman, joka jonkun Matti Meikäläisen elämässä tapahtuu. Eikö se riitä, että saa Seiskasta lukea viikottain kaiken mitä Matti Nykäselle tapahtuu?
Ja ketä se oikeasti kiinnostaa, jos minulla on vaikka aamiasleipä kärähtänyt paahtimeen ja sitten on v*******t niin kiehvelisti loppupäivän. Tai jos on oikein vauhdikas päivä sattunut kohdalle ja on tullut käytyä vaikka oikein elokuvissa, niin kaikkia varmasti kiinnostaa arvioni kyseisestä rainasta. Ja niistä tunnetiloista, joita sisälläni on syntynyt taide-elämyksen äärellä. Homman latistaa viimeistään se, että allekirjoittanut Mr. Average ei paljoa taide-elokuvia kyylää, vaan kunnon mainstream-kassamagneetteja. Aika eksoottiset ainekset kasassa siis. Homman pointti on siis siinä, että kun mahdolliset päiväkirjamerkintäni ei ketään kiinnosta, niin miksei sitten kirjoittelisi vain siihen pinkkiin päiväkirjaan, joka muuten täyttyy hyvää vauhtia. Ja sama pätee varmaan 99% kaikista blogeista.
Omaa elämääni tarkastellessani en siis koskaan ole nähnyt siinä aineksia blogiin. Syvällisen itseanalyysin jälkeen olen onnistunut kuitenkin seulomaan itsestäni aiheen, jonka haluan jakaa julkisesti. Se on - mikäpä muukaan - oma napani. Tämä blogi siis tulee kertomaan navastani ja sen läheisyydessä sijaitsevista niin kutsutuista vatsalihaksista. Vaikka tuo kyseinen vatsalihasesiintymä onkin vielä vähäinen, niin se on kuitenkin alku. Se on lähtöalusta suurempaan. Nimittäin projektiin, jonka nimi on:
SIXPACK 2008!
Tämä blogi tulee siis kertomaan kuinka kehitän itselleni uskomattoman adonisvartalon. Ah kuinka kultivoinutta ja kiintoisaa. Motiivini tämän projektin julkaisuun ovat puhtaasti itsekkäät. Omien fyysisten rajojen hakeminen on huhupuheiden mukaan palkitsevaa. Olen kuitenkin pohjimmiltani niin laiska mato, että ilman sosiaalista painetta en tee mitään. Hienointa tässä kaikessa on kuitenkin mahdollisuus itsensä täydelliseen nolaamiseen. Kessi vain kasvaa ja ryhti huononee. Loppujen lopuksi kesällä 2008 ei kehtaa enää edes rannalle mennä. No mikä ettei, johdatusta sekin olisi.
Koska tämä blogi on luonteeltaan treenipäiväkirja, niin laitan tähän tämän päivän treenisaldon:
Amusella pumppasin jumppapallon kanssa vatsoja muutaman kymmenen. Ja illasta kävin läiskimässä tunnin sulista. Tarkoitus oli vielä illasta pumpata vatsoja, mutta meinasin kuolla badminton-areenalla jo kolmannen erän vaiheilla, niin en uskalla kohtauksen pelossa enää tehdä mitn.
Alla on siis lähtötilanne. Punnitustiedot päivitän huomenna. Aikaisintaan. Villi veikkaus on 80kg. Ja pituutta on siis 182.
Olen aina pitänyt blogin kirjoittamista jotenkin omahyväisenä toimituksena. Tai en ehkä omahyväisenä, mutta onhan se jonkinlainen itserakkauden manifestaatio, että kirjoittaa itsestään maailmanlaajuiseen verkkoon. Vaikka kirjoittaisi suomeksi, niin potentiaalisia lukijoita on kuitenkin muutama miljoona. Sitäkö sitä ihminen elämältään haluaa? Että kaikki tietää joka kiehvelin tapahtuman, joka jonkun Matti Meikäläisen elämässä tapahtuu. Eikö se riitä, että saa Seiskasta lukea viikottain kaiken mitä Matti Nykäselle tapahtuu?
Ja ketä se oikeasti kiinnostaa, jos minulla on vaikka aamiasleipä kärähtänyt paahtimeen ja sitten on v*******t niin kiehvelisti loppupäivän. Tai jos on oikein vauhdikas päivä sattunut kohdalle ja on tullut käytyä vaikka oikein elokuvissa, niin kaikkia varmasti kiinnostaa arvioni kyseisestä rainasta. Ja niistä tunnetiloista, joita sisälläni on syntynyt taide-elämyksen äärellä. Homman latistaa viimeistään se, että allekirjoittanut Mr. Average ei paljoa taide-elokuvia kyylää, vaan kunnon mainstream-kassamagneetteja. Aika eksoottiset ainekset kasassa siis. Homman pointti on siis siinä, että kun mahdolliset päiväkirjamerkintäni ei ketään kiinnosta, niin miksei sitten kirjoittelisi vain siihen pinkkiin päiväkirjaan, joka muuten täyttyy hyvää vauhtia. Ja sama pätee varmaan 99% kaikista blogeista.
Omaa elämääni tarkastellessani en siis koskaan ole nähnyt siinä aineksia blogiin. Syvällisen itseanalyysin jälkeen olen onnistunut kuitenkin seulomaan itsestäni aiheen, jonka haluan jakaa julkisesti. Se on - mikäpä muukaan - oma napani. Tämä blogi siis tulee kertomaan navastani ja sen läheisyydessä sijaitsevista niin kutsutuista vatsalihaksista. Vaikka tuo kyseinen vatsalihasesiintymä onkin vielä vähäinen, niin se on kuitenkin alku. Se on lähtöalusta suurempaan. Nimittäin projektiin, jonka nimi on:
SIXPACK 2008!
Tämä blogi tulee siis kertomaan kuinka kehitän itselleni uskomattoman adonisvartalon. Ah kuinka kultivoinutta ja kiintoisaa. Motiivini tämän projektin julkaisuun ovat puhtaasti itsekkäät. Omien fyysisten rajojen hakeminen on huhupuheiden mukaan palkitsevaa. Olen kuitenkin pohjimmiltani niin laiska mato, että ilman sosiaalista painetta en tee mitään. Hienointa tässä kaikessa on kuitenkin mahdollisuus itsensä täydelliseen nolaamiseen. Kessi vain kasvaa ja ryhti huononee. Loppujen lopuksi kesällä 2008 ei kehtaa enää edes rannalle mennä. No mikä ettei, johdatusta sekin olisi.
Koska tämä blogi on luonteeltaan treenipäiväkirja, niin laitan tähän tämän päivän treenisaldon:
Amusella pumppasin jumppapallon kanssa vatsoja muutaman kymmenen. Ja illasta kävin läiskimässä tunnin sulista. Tarkoitus oli vielä illasta pumpata vatsoja, mutta meinasin kuolla badminton-areenalla jo kolmannen erän vaiheilla, niin en uskalla kohtauksen pelossa enää tehdä mitn.
Alla on siis lähtötilanne. Punnitustiedot päivitän huomenna. Aikaisintaan. Villi veikkaus on 80kg. Ja pituutta on siis 182.
Kommentit